PARATIISIN PORTEILLA osa 3/10
Aiemmin tapahtuuntta: Poko ja Laura löysivät intohimonsa repimällä seteleitä, sillä välin kun
Fia ja Lila löysivät yhdessä romanttisen sävelen
Näin alkuun: Siitä onkin aikaa kun viimeks MINULLA on ollut aikaa kirjoittaa tätä..
On mielenkiintoista seurata kuinka te mietitte että kuka ihme tätä kirjoittaa, mutta
voin hämmästykseksenne sanoa, että meitä onkin monta. Miettikää ny mikä määrä
tässä Candy*Lovesta me tiedetään, vaikka ei jäseniä ollakaan. Ja näin viimeiseksi,
anteeksi kirjoitusvirheet, niihin ei jaksa paneutua (;
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Poko hieroi silmiään ja katsoi ympärilleen. Hetken päästä hän nipisti itseään.
Ei itsetuhoisessa mielessä, vain tarkistaakseen onko hän elossa. Laura nukkui setelisilppukasan vieressä.
Lauralla oli seteleitä taskut täynnä.
"Herää.....VITTU HERÄÄ JO STN"
Pokolla oli selvästikin vaikeuksia saada Lauraa ylös.
Lopulta Lauta-Laura herää katselleen ympärilleen. "OMG MILTÄ MÄ NÄYTÄN"
Poko huokaisee ja nousee seisomaan.
"AAAAAAAAAAAAAAA miten me päästään muiden luo"
"ainakin meillä on rahaa" Laura huokaisi
"RAHA EI MEITÄ NYYTT AUTA"
Lila avasi silmänsä. Kun hän katsoi ympärilleen, hän tajusi mitä viime yönä oli tapahtunut. Hän oli viimein saanut mitä aina
oli halunnut...---> Fian
Fia makasi Lilan alla ja tuhisi suloisesti, niin suloisesti ettei Lila millään voinut olla hymyilemättä.
Lila silitti Fian poskea, jolloin Fia heräsi, muttei avannut silmiäään, vaan tarttui Lilasta
kiinni ja veti tätä lähemmäks suudellakseen häntä. Lila vastasi kiihkeästi suudelmaan.
Fia suuteli Lilaa nyt rajummin kuin eilen, hän tajusi että Lila oli vielä siinä, he olivat nyt yhtä.
Lopulta Lila irroitti Fian otteen. Fia katsoi kysyvästi Lilaan. Mitä hän oli tehnyt väärin?
"Minä......" Lila katsoi Fiaan, eikä saanut sanoja suustaan
".....en ole koskaan sanonut tätä kellekään"
Fia katsoi Lilaa rohkaisevasti ja siliti tämän poskia.
Lila ei kuitenkaan saanut ääntä suustaan vaan käänsi pään poispäin.
"Lila....Lila, katso minua... Mä rakastan sua"
Lilan poskelta vierähti kyynel, hän tiesi sydämesään rakastavansa Fiaa, muttei voinut sanoa niitä sanoja ääneen,
sillä tavalla että ne tulisivat luontevasti.
Lila otti hellästi sormenpäillään kiinni Fian leuasta ja veti Fian suudelmaan kertoakseen jotain,mitä ei voinut ääneen sanoa.
"Joo kauan me ollaa oltu jo tääl saarel, mua alkaa panettaa" Laura totesi.
"HYI EN HALUU KUULLA" Poko vastasi siihen ja alkoi paniikissa etsiä uloskäyntiä.
"Täällä on pakko olla joku uloskäynti, mä haluun pois!"
Poko alkoi viuhtomaan käsillä seteleitä sivuun ja etsi uloskäyntiä.
Laura katsoi Pokoa ja mietti syvällisiä.
"Poko...... Kenen meidän jäsenen kaa sä alkaisit jos ois pakko valita?"
Poko kääntyi katsomaan Lauraa kysyvä ilme kasvoillaan
"KUNHAN KYSYN VAA.. mut kenen?"
Poko mietti hetken..
"Noooo..... Fian.. Varmaan. Entässinä?"
"No.... En mä tiedä... Varmaan Rosan....."
"ROSAN? (ahahahaha) Mitä ihmettä?"
Poko nauroi vatsansa pohjasta.
"Niin... en tajuu miks se vihaa mua, mut jotenkin se viha kiihottaa kun se kohdistuu muhun."
"Ai... Vihaako se sua?"
Poko esitti kuin ei tietäisi, sillä hän tiesi pääsevänsä helpommalla niin.
Seuraavassa jaksossa Fia pelastaa Pokon mutta Lauralle tulee suuria ongelmia. Kuinka käy Lilan ja Fian suhteen?
Entä Bunnyn ja Nooran? PYSY MUKANA!
lauantai 21. marraskuuta 2009
lauantai 24. lokakuuta 2009
Paratiisin Porteilla osa 2
PARATIISIN PORTEILLA
osa 2
Viimeksi tapahtunutta: 8 jpophuoraa joutui limusiinin omaksi pummatessaan rahaa ja Poco ja Laura ovat kadonneet repimään seteleitä toisten pitäessä hauskaa rannalla
Tytöt lähtivät yksissä tuumin kävelemään kohti limusiiniä. Matka ei ollut pitkä mutta Rosalla oli silti vaikeaa.
"Kengät hiertää... karsee jano... kova nälkä... en jaksa kävellä!!!!!!"
Fia katsoi Rosaa murhaavasti,jolloin Rosa otti koiranpentu ilmeen, eikä Fia voinut vastustaa sitä, joten otti Rosan reppuselkään.
Pian jo limusiini häämötti edessä ja Rosa hypähti Fian selästä ja juoksi limusiinille.
"JUOMISTA,SYÖMISTÄ,KENKIÄ,EI TARVII KÄVELLÄÄÄÄH"
Kaikki juoksivat perässä. Pocoa ei näkynyt missään. Lauraa ei näkynyt missään.
Bunny alkoi nyyhkyttämään kovaan ääneen ja juoksi limusiinin penkille ja nosti käteensä valkoisen rusetin. Se oli Lauran rusetti.
"He ovat poissa..." Fia totesi.
Syntyi hiljaisuus. Jokainen vaipui syvään angstiin.
"Meidän on PAKKO löytää heidät, eivät he niin kaukana voi olla!" Noora totesi päättäväisenä.
Bunny repesi kovaan vollotusitkuun. Noora ryntäsi tämän luo ja halasi tätä.
"Kaikki järjestyy kyllä, usko pois!"
Fia lähti viidakkoon.
Tytöt istuutuivat ja alkoivat miettimään. Minne Poco ja Laura oikeen olisivat voineet mennä?
He miettivät monta minuuttia....
...monta tuntia
......pari vuorokautta
"Minulla on nälkä, kengät hiertää ja karsee jano"
Se lause oli tullut erittäin tutuksi parin viimeisen päivän aikana.
Lopulta Rosa ei enää kestänyt, vaan käveli mitään sanomatta ulos ovesta, jonka seurauksena muut kävelivät perässä.
Fia tuli heitä vastaan, kävellessään viidakosta ja yhtyi jonoon.
He kävelivät jonossa, jota johti kiukuspäinen Rosa, seuraavana hiljainen Fia, käsipuolessaan tyyni Lila, sitten tuli Salla ja sen jälkeen Bunny joka kantoi reppuselässään Nooraa. He kävelivät pitkän matkan keskellä bambumetsää ja kirsikankukkien lehtiä. Viidakko ei ollutkaan ihan tavallinen, vaan täysin sekalainen. Ei eläimiä missään, ja maa ei ollut hiekkaa, ei mutaa, ei soraa, vaan se oli lattia.
Muut eivät huomanneet kun Fia veti käsipuolessaan olevan Lilan syrjemmälle ja he poistuivat paikalta.
Rosa tempoi hiertäviä kenkiään eteenpäin liukasta lattiaa pitkin. Lopulta hän näki edessään jotain.
SUUREN RUOKASALIN. Hallelujah.
Siellä oli kanaa, kalaa, muutakin lihaa, muffinseja, karkkia, lettuja, leivoksia, kakkuja, valtavia tikkareita, sushia, kiinalaista currykanaa, nuudelivuoria, kaikkea mitä kuvitella saattaa! Hedelmiä, kasviksia, jopa pizzaa ja hampurilaisia!
Salla tuli keskelle salia sylissään kasa kookospähkinöitä.
Salla aloitti laulun:
"kookospähkinöitä tässä mulla on tiditidii"
Noora: " Suuret!"
Bunny: " Pienet!"
Kaikki(paitsi Rosa): " JA PÄÄSI KOKOISET!!"
Noora ja Bunny ottivat yhdet pähkinät.
Tytöt söivät ja söivät, niin pari tuntia vierähti nopeaan.
Fia oli rakentanut Lilalle pienen majan puun latvaan, bambuoksista ja lehdistä ja muusta söpöstä.
"Oi kuinka romanttista!" Lila sanoi.
He istuivat majan keskelle ja nojasivat puuta vasten. Aurinko alkoi jo laskea. He katsoivat yhdessä auringon laskua ja Lila nojasi Fian olkapäähän.
"Mieti jos et koskaan olisi tullut Candy*Loveen....." Fia sanoi.
Lila kohotti katseen Fiaan.
"Et olisi nyt siinä...." Fia sanoi ja kyynel vierähti hänen poskeaan pitkin.
Lila otti Fian lantiosta kiinni ja puristi siitä hellästi.
Fia asetti kätensä Lilan olkapäälle. He katsoivat toisiaan silmiin.
Ennenkuin Lila huomasikaan, Fian huulet olivat painautuneet hänen huulilleen. Se suudelma oli kauan odotettu ja täynnä tunnetta.
Lilan varpaat tärisi kun hänen huulensa liukuivat yhdessä Fian huulien kanssa.
Fia nosti kätensä Lilan olkapäältä tämän poskelle. Vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä he eivät olisi huomanneet sitä, he olivat niin keskittyneitä toisiinsa.
Rosa, Noora, Bunny ja Salla lähtivät kävelemään kohti limusiinia. He matkasivat kunnes aamu jo sarasti. He menivät limusiiniin nukkumaan.
"Huomenna voisimme rakentaa majan viidakkoon..." Noora kehitteli.
"niin, se olisi viisainta, koska se on lähempänä kaikkea" Bunny totesi...
"Minulla on jo ikävä Pocoa... tulisivatpa he jo takaisin" Rosa sanoi
Noora katsoi Rosaa hieman vihaisen oloisena.
"Minulla on ikävä Poco JA Lauraa" Salla sanoi.
"Mutta nyt nukutaan"
*haukotus*
Poco heräsi..
jatkuu seuraavassa osassa. Poco ja Laura tekevät mielenkiintoisen löydön, ja Fian ja Lilan rakkaus ryppyilee. Pysy mukana!
osa 2
Viimeksi tapahtunutta: 8 jpophuoraa joutui limusiinin omaksi pummatessaan rahaa ja Poco ja Laura ovat kadonneet repimään seteleitä toisten pitäessä hauskaa rannalla
Tytöt lähtivät yksissä tuumin kävelemään kohti limusiiniä. Matka ei ollut pitkä mutta Rosalla oli silti vaikeaa.
"Kengät hiertää... karsee jano... kova nälkä... en jaksa kävellä!!!!!!"
Fia katsoi Rosaa murhaavasti,jolloin Rosa otti koiranpentu ilmeen, eikä Fia voinut vastustaa sitä, joten otti Rosan reppuselkään.
Pian jo limusiini häämötti edessä ja Rosa hypähti Fian selästä ja juoksi limusiinille.
"JUOMISTA,SYÖMISTÄ,KENKIÄ,EI TARVII KÄVELLÄÄÄÄH"
Kaikki juoksivat perässä. Pocoa ei näkynyt missään. Lauraa ei näkynyt missään.
Bunny alkoi nyyhkyttämään kovaan ääneen ja juoksi limusiinin penkille ja nosti käteensä valkoisen rusetin. Se oli Lauran rusetti.
"He ovat poissa..." Fia totesi.
Syntyi hiljaisuus. Jokainen vaipui syvään angstiin.
"Meidän on PAKKO löytää heidät, eivät he niin kaukana voi olla!" Noora totesi päättäväisenä.
Bunny repesi kovaan vollotusitkuun. Noora ryntäsi tämän luo ja halasi tätä.
"Kaikki järjestyy kyllä, usko pois!"
Fia lähti viidakkoon.
Tytöt istuutuivat ja alkoivat miettimään. Minne Poco ja Laura oikeen olisivat voineet mennä?
He miettivät monta minuuttia....
...monta tuntia
......pari vuorokautta
"Minulla on nälkä, kengät hiertää ja karsee jano"
Se lause oli tullut erittäin tutuksi parin viimeisen päivän aikana.
Lopulta Rosa ei enää kestänyt, vaan käveli mitään sanomatta ulos ovesta, jonka seurauksena muut kävelivät perässä.
Fia tuli heitä vastaan, kävellessään viidakosta ja yhtyi jonoon.
He kävelivät jonossa, jota johti kiukuspäinen Rosa, seuraavana hiljainen Fia, käsipuolessaan tyyni Lila, sitten tuli Salla ja sen jälkeen Bunny joka kantoi reppuselässään Nooraa. He kävelivät pitkän matkan keskellä bambumetsää ja kirsikankukkien lehtiä. Viidakko ei ollutkaan ihan tavallinen, vaan täysin sekalainen. Ei eläimiä missään, ja maa ei ollut hiekkaa, ei mutaa, ei soraa, vaan se oli lattia.
Muut eivät huomanneet kun Fia veti käsipuolessaan olevan Lilan syrjemmälle ja he poistuivat paikalta.
Rosa tempoi hiertäviä kenkiään eteenpäin liukasta lattiaa pitkin. Lopulta hän näki edessään jotain.
SUUREN RUOKASALIN. Hallelujah.
Siellä oli kanaa, kalaa, muutakin lihaa, muffinseja, karkkia, lettuja, leivoksia, kakkuja, valtavia tikkareita, sushia, kiinalaista currykanaa, nuudelivuoria, kaikkea mitä kuvitella saattaa! Hedelmiä, kasviksia, jopa pizzaa ja hampurilaisia!
Salla tuli keskelle salia sylissään kasa kookospähkinöitä.
Salla aloitti laulun:
"kookospähkinöitä tässä mulla on tiditidii"
Noora: " Suuret!"
Bunny: " Pienet!"
Kaikki(paitsi Rosa): " JA PÄÄSI KOKOISET!!"
Noora ja Bunny ottivat yhdet pähkinät.
Tytöt söivät ja söivät, niin pari tuntia vierähti nopeaan.
Fia oli rakentanut Lilalle pienen majan puun latvaan, bambuoksista ja lehdistä ja muusta söpöstä.
"Oi kuinka romanttista!" Lila sanoi.
He istuivat majan keskelle ja nojasivat puuta vasten. Aurinko alkoi jo laskea. He katsoivat yhdessä auringon laskua ja Lila nojasi Fian olkapäähän.
"Mieti jos et koskaan olisi tullut Candy*Loveen....." Fia sanoi.
Lila kohotti katseen Fiaan.
"Et olisi nyt siinä...." Fia sanoi ja kyynel vierähti hänen poskeaan pitkin.
Lila otti Fian lantiosta kiinni ja puristi siitä hellästi.
Fia asetti kätensä Lilan olkapäälle. He katsoivat toisiaan silmiin.
Ennenkuin Lila huomasikaan, Fian huulet olivat painautuneet hänen huulilleen. Se suudelma oli kauan odotettu ja täynnä tunnetta.
Lilan varpaat tärisi kun hänen huulensa liukuivat yhdessä Fian huulien kanssa.
Fia nosti kätensä Lilan olkapäältä tämän poskelle. Vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä he eivät olisi huomanneet sitä, he olivat niin keskittyneitä toisiinsa.
Rosa, Noora, Bunny ja Salla lähtivät kävelemään kohti limusiinia. He matkasivat kunnes aamu jo sarasti. He menivät limusiiniin nukkumaan.
"Huomenna voisimme rakentaa majan viidakkoon..." Noora kehitteli.
"niin, se olisi viisainta, koska se on lähempänä kaikkea" Bunny totesi...
"Minulla on jo ikävä Pocoa... tulisivatpa he jo takaisin" Rosa sanoi
Noora katsoi Rosaa hieman vihaisen oloisena.
"Minulla on ikävä Poco JA Lauraa" Salla sanoi.
"Mutta nyt nukutaan"
*haukotus*
Poco heräsi..
jatkuu seuraavassa osassa. Poco ja Laura tekevät mielenkiintoisen löydön, ja Fian ja Lilan rakkaus ryppyilee. Pysy mukana!
lauantai 17. lokakuuta 2009
CANDY*LOVE PARATIISIN PORTEILLA (ficci) osa 1/10
[CANDY*LOVE]
CAND*LOVE esittää:
PARATIISIN PORTEILLA!
Seitsemäntoista vuotiaat jpopparit on huoria.
osa 1 jakson nimi: 10 setelin huoramo.
Poco (14)
Noora (20)
Rosa (16)
Laura (18)
Salla (16)
Fia (17)
Lila (15)
Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö, kun Candy*Loven kauniit tyttäret yrittivät harjoitella tulevaa suurta esitystään varten. Raha, kuten aina, kuitenkin oli heillä vähissä. Niinpä he lähtivät ulos, ja päättivät mennä etsimään rahaa jostain. Ketään ei juuri naurattanut (paitsi hyber-Pocoa) kun he kävelivät märkää asvaltti tietä kohti kaupunkia.
Eikä aikaakaan kun jo muuan mies tuli heitä vastaan...
"Hei, mihinkäs ryhmä noin kauniita tyttöjä tähän aikaan illasta on menossa? " ,mies kysyi
Tytöt katsoivat toisiaan. Kunnes Laura sanoi
"Meillä ei ole penniäkään. Joten... olemme etsimässä rahaa"
"Jos haluatte, voin ottaa teidät minun paratiisiini! Siellä ei ole puute ruuasta, tai juomasta, tai rahasta!" mies totesi innoissaan
"Käykö jos keskustelemme asiasta ihan pienen hetken?" Laura kysyi
"Toki"
Tytöt kääntyivät selin mieheen ja kävelivät pienen matkan päähän, ja menivät rinkiin pohtimaan rankkaa päätöstä.
Tyttöjen mielipiteet tosin jakautuivat:
Poco: "PARATIISIIN! Ui juma, eiköhä lähetä!"
Noora: " Me ei ees tunneta tota hyyppää, ei tasan mennä!"
Bunny: " Oon täysin samaa mieltä, ei mennä."
Laura: " Mitä me muka hävitään tässä? Varmasti mennään!"
Salla : " Niinpä, ainaha sieltä pääsee pois."
Rosa nauroi."HUOH"
Lila: "Mut mä vähän epäilen tätä juttua ny.."
Fia: "NYT VITTU MENNÄÄN MÄ JÄÄDYN TÄNNE ULOS!!!"
Kaikki kääntyivät mieheen päin tekohymy päällä ja Poco sanoi " We're in!" .
Laura katsoi Pocoa ja pudisteli päätään " Eli me tulemme"
Samassa kylmään sateeseen ilmestyi limusiini joka tuli vauhdilla kadun kulmasta heitä kohti. He eivät voineet uskoa silmiään, se limusiini oli vuorattu heidän kuvillaan!
Tytöt astuivat limusiiniin ja he olivat aivan innoissaan. Limusiinista löytyi myös minijääkaappi joka oli täynnä vaikka mitä kivaa, alkoholittomia -, ja alkoholillisia juomia.
Limusiinissa soi myös musiikkia, ja tytöt alkoivat heti tanssimaan diskovalojen välkkyessä.
Parin tunnin kuluttua Bunny päätti katsoa ikkunasta ulos
"MITÄ MITÄ MITÄ MITÄ!"
Kaikki tulivat katsomaan.
Ulkona näkyi pelkkää mustaa. Ei mitään. Pelkkää mustaa.
"Missä vitus me ollaan?" Laura kysyi.
Lila tarrautui Pocoon kiinni ja he ulisivat yhdessä pelosta. Fia oli ihan relax.
Suuri paniikki valtasi bussin. Mutta paniikki olisi vielä ollut kahta kauheampi jos he eivät olisi olleet pikkasen kännissä.
Pikkuhiljaa tytöt rauhoittuivat ja alkoivat nukkumaan.
Aamulla Bunny heräsi ensimmäisenä.
Hän avasi oven ja astui ulos. Kirsikankukkien lehdet pöllähtivät ilmaan kun hän astui pehmästi maahan.
He olivat perillä paratiisissa.
Turkoosin sininen taivas, ei pilven pilveä. Kirsikankukkia maa täynnä. Omenapuita ja kirsikankukkapuita.
Kaikki tulivat Bunnyn perässä ulos. He olivat aivan innoissaan. Kaikki paitsi Laura ja Poco jotka jäivät nukkumaan.
Muut lähtivät sillävälin tutkimaan paikkaa.
Viimein Laura heräsi. Hän venytteli ja haukotteli. Sitten hän katsoi ympärilleen. Hän ei nähnyt limusiinissa ketään, vain Pocon joka nukkui limun lattialla sikeästi ja tuhisi.
"POCO YLÖS" Laura ravisteli Pocoa.
"HUOOOOH huomenta.......... MISSÄ KAIKKI ON"
Laura kohautti olkapäitään. Poco katsoi Lauraa pitkään. He avasivat yksissätuumin limusiinin toisen oven (eri oven mistä muut menivät)
Siellä oli pienen pieni huone. Jossa oli myös pienen pieni ovi. Lattialla kuitenkin, oli 10euron seteli.
Poco: " Kenen tuo seteli on?"
Laura :" MINUN"
Poco: " MÄ NÄIN SEN EKANA"
Laura sai nappaistua setelin äkkiä maasta.
Poco ja Laura tappelivat kynsin ja hampain tuosta setelistä. Poco puri Lauraa, Laura hakkasi Pocoa.
Poco väänsi Lauran kättä ja sai nopeasti tempaistua setelin tämän kädestä.
Poco päätti lähteä lauraa karkuun ja meni sisään pienestä ovesta.
Ovi avautui suureen halliin. Pocon suu loksahti auki. Se oli täynnä 10euron seteleitä. Poco hyppi ja riemuitsi.
Pocon takana Laura astui halliin. Lauran silmät täyttyivät kyyneleistä kun hän hyppi setelikasassa.
Laura repi nauraen seteleitä minkä kerkesi. Poco taas tunki niitä taskuunsa.
Tytöt eivät ollenkaan huomanneet kuinka ovet sulkeutuivat heidän takanaan.....
Bunny ja Noora olivat kävelleet meren rantaan. Vastarantaa ei todellakaan näkynyt.
"Onneksi sattui uikkarit mukaan! Tämähän on oikea paratiisi!" , Bunny intoili.
Noora nyökytteli ja kävi pitkäkseen hiekkarantaa pitkin , Bunnyn riisuessa vaatteitaan.
Noora katsoi Bunnya, kun tämä riisuuntui. Bunny otti ensin paidan päältään, jonka alta paljasui pinkit kukkakuvioiset bikinit.
Olisi voinut vain kuvitella kuolan valuvan Nooran poskea pitkin, kun Bunny riisui housunsa ja hänen treenatut reitänsä paljastuivat sen alta. Lopulta Noora havahtui kun Lila roiskutti vettä tämän päälle. Noora kiljaisi.
"NOOORAH! Mitäs sinä oikein tiirailet?!" , Lila hämmästeli. Nooran posket leimahtivat punaisiksi, Bunny vain nauroi.
Fia ilmaantui paikalle kookospähkinöitä kourissaan.
"Mitäs täällä melutaan?"
"Katotaan kuka kohta meluaa!" , Lila villiintyi ja Fian kookospähkinät lennähtivät oitis maahan.
"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRGH!" , Fia huusi juostessaan Lilaa karkuun , he juoksivat suoraan vaatteet päällä mereen.
Salla keräsi rannalta kauniita simpukoita. Hän olisi halunnut kuunnella meren kohinaa, lintujen(?) laulua ja simpukoiden solinaa. Hänellä ei ollut mitään parasta seuraa.
"Äh, oltais menty jenkkeihi.. täällä on mälsää" , Rosa valitti.
Pikkuhiljaa kun tilanne eteni, Sallasta alkoi tuntua, että Rosa keksii aiheesta kuin aiheesta valituksen aihetta.
Kengät hiersi, oli nälkä, oli jano, tekemisen puute ---> tylsää. Lista jatkui tuntitolkulla.
"Oudon hiljaista...." Noora totesi.
"Niinkun Poco ei ole huutamassa..." Bunny sanoi.
Sitten he tajusivat.
"MISSÄ LAURA JA POCO OVAT?" Kuinka he saattoivat unohtaa Koi Kanan ja Ai nanten. K-A-U-H-I-S-T-U-T-T-A-V-A-A-!
jatkuu~
Seuraavassa osassa:
Kuinka käy Lauran ja Pocon, löytävätkö he tien ulos Paratiisiin vai jäävätkö portin toiselle puolelle? Kuka saa kenetkin ja kuinka käy Nooran ihastuksen Bunnyyn? PYSY MUKANA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)